Eija -13 kg

Ennen

Jälkeen

Olin jo kauan ollut kyllästynyt liikakiloihini, joita oli alkanut pikkuhiljaa kertyä elämän ruuhkavuosina vähäisen liikkumisen ja epäsäännöllisen, iltapainotteisen syömisen myötä. Olin myös kyllästynyt ainaisiin verenpainetabletteihin,  enkä  todellakaan halunnut syödä niitä koko loppuelämääni. Olen aina tiennyt, että liikakiloista pysyvästi irtipääseminen vaatii, paitsi aikaa, myös sitä, että on henkisesti valmistautunut ja pystyy ”rauhoittumaan” urakkaan. Koska työelämässäni alkoi hektisin aika olla pikkuhiljaa ohi, oli muutokselle oikea hetki. Kesän kynnyksellä aloitettu ohjelma tuli otolliseen aikaan: auringon ja lämmön ansiosta tuntui kevyemmältä aloittaa ja olo oli jo valmiiksi toivoa täynnä.

Olin onnekas, että käteeni sattui Johannan valmennusesite, joka vei heti mukanaan. Kaikki kiitos urakan onnistumisesta kuuluu ehdottomasti Johannalle hänen asiantuntevasta, aidosti kiinnostuneesta ja kannustavasta mentoroinnistaan. Keittiön työpöydälle ilmestyivät heti eri tasojen opasvihkoset arvokkaine vinkkeineen ja resepteineen - myöskin se tieto, että pysyvien syömistapojen muuttaminen kestää 2-4 vuotta!

Alun nopea painon putoaminen motivoi jatkamaan. Jatko toikin pian uudenlaisen lisän: matemaattisen kalorikirjanpidon, joka ensi alkuun tuntui työläältä. Pian kuitenkin tajusin, että näinhän sen pitää mennäkin: lasketusti, pienin askelin oman kroppansa uuteen totuttaen, yksi asia kerrallaan. Täydensin tunnollisesti kaikki Johannan antamat syömisen ja liikkumisen seurantataulukot. Vielä nytkin, yli vuosi aloittamisen jälkeen, merkkaan edelleen päivittäin sinikantiseen ruutuvihkoon päivittäiset syömiset kaloreineen. Se ei enää tunnu työläältä, koska alkuajoista on tallella itse laadittu pieni kalorimuistio, josta voi nopeasti poimia ruokien valmiin määrän ja kalorit. Pikkuhiljaa luvut on alkanut muistaa jo ulkoa. Painoni on laskenut koko ajan tasaisesti, jopa niin, että alun 10 kilon tavoitepainopudotuksen jälkeen on lähtenyt vielä muutama kilo lisääkin. Jatkan edelleen säännöllisesti painoni punnitsemista viikoittain, ja nyt kroppa alkaa pikkuhiljaa olla jo niin tottunut uuteen olotilaansa, että se tuntuu heti viestittävän, jos painotilanteeseen on tullut pieniäkin muutoksia.

Mistä olen joutunut luopumaan, kun olen noudattanut Cambridge-ohjelmaa? En mistään. Tai korkeintaan huonoista ruokailutavoista.  Olen alkanut sisäistää, että vähemmälläkin syömisellä tosiaan pärjää. On tullut halu syödä nimenomaan terveellisesti. Juuri se, että kiinnittää enemmän huomiota omaan syömiseensä, mitä ja miten syö, on parantanut elämän laatua. Kaikkea jaksaa paljon enemmän kuin ennen, sekä henkisesti että fyysisesti. Tähän on tosi paljon vaikuttanut se, että Cambridge-ohjelman myötä olen alkanut myös harrastaa liikuntaa säännöllisemmin. Kuntosalitreenit ja ohjatut liikuntaharrastukset ovat antaneet halun liikkua ja siltä osin vaikuttaa painon säilyttämiseen. Huomaan usein tsemppaavani itseäni tyyliin ´Olet kuule niin paljon panostanut tähän hommaan, nyt et kyllä anna itsesi palata menneeseen´. Toimii!

Tähän kaikkeen en olisi päässyt ilman suurenmoista valmentajaani Johannaa ja myötäeläjiäni kotijoukoissa.

-Eija-

Valmentaja: