Emilia -11 kg

Ennen

Jälkeen

Koko ei kerro totuutta

Juoksukoulun valmentaja luuli inbody-mittarin olevan rikki, tuloksen mukaan kehossani oli enemmän rasvaa kuin lihasta. Otettiin uusi mittaus. Ei, masiina ei ollut rikki. Se näytti vain karua totuutta minun kehosta. Laitoin korvat ja silmät kiinni. Olen aina ollut pienikokoinen ja siro, siitä huolimatta housut kiristi ja puristi ja ahdisti. Kiristystä ja puristusta piti jatkua vielä vuosi, kunnes sain tarpeekseni.

Aloitin Cambridge-ohjelman melkein vuosi sitten. Luulin aloittaneeni dieetin, mutta aloitinkin matkan kohti terveellisempää elämää ja ruokaa. Ensimmäinen viikko oli tiukka, mutta sitten alkoi helpottaa. Nälkää ei ole tarvinnut nähdä koko tänä aikana. Paino tippui tasaisesti pikkuhiljaa, yllättäen myös rasvaprosentti pieneni. Uusi tapa syödä säännöllisesti oikean kokoisia annoksia auttoi pääsemään vanhojen tapojen yli. Enää en anna nälän yltyä liian kovaksi ja ahmi kaikkea mitä jääkaapista löytyy. Osaan myös varautua eväillä ja välipaloilla, jos tiedän, että aikataulut ovat tiukkoja. Ja mikä tärkeintä ruoka ei ole enää palkinto, joka liittyy viikonloppuun, jouluun tai juhliin.

Saavutin tavoitepainoni noin viidessä kuukaudessa ja nyt olen ollut seurannassa viitisen kuukautta. Painoni on pysynyt tavoitteessa myös seurannan ajan. En olisi pystynyt kaikkeen tähän ilman valmentajani Maaritin apua. Hän kysyi ensimmäisellä tapaamisella minkä kokoisena olen ollut tyytyväinen ja siihen tähdättiin. Koko prosessin ajan keskusteltiin minun kokemuksesta, ei muiden näkemyksistä. Tämä oli minulle tärkeää, sillä moni totesi minulle ”eihän sinun tarvitse laihduttaa, kun olet noin pieni”.  Muut eivät kuitenkaan näe  vaatteiden alle tai pään sisään. Jo ensimmäisellä kerralla valmentaja myös sanoi, että pitää huolen ettei paino tipu liian alas.

Nyt 10 kiloa kevyempänä olen tyytyväinen. Vaatteet ei purista, varsinkin housujen koko on pienentynyt parilla numerolla. Olo on parempi. Maha ei ole turvoksissa, energiataso ei heittelehdi kuten ennen ja kylläisenä ei kiukuta. Kaiken kukkuraksi prosessi ei ollut kovin vaikea. En tunne jääneeni paitsi jostakin, olen viettänyt juhlia ja herkutellutkin – kohtuudella. Ja herkuttelun hallinta on helpompaa, kun on ensin syönyt kunnon ruokaa.

Valmentaja: