Jukka -27 kg

Ennen

 

Jälkeen

On aivan tavallinen keskiviikkoilta ja aivan tavallinen äijä, toki normaalia tukevampi, suorastaan lihava, mötkö, läski... onhan noita sanoja kuvaamaan hänen ulkomuotoaan. Niin, mutta mitä ihmettä on tapahtumassa? Mietteliäs ilme kasvoillaan hän vakain askelin mennä puuskuttaa kohti kauneussalonki studio butterflyn ovea, tuo olemus ja perhonen, hah, mikään ei voisi olla
kauempana toisistaa. Mitä ihmettä on tapahtumassa? Vilkaistuaan ympärilleen, varmistuttuaan, että kukaan ei ole nähnyt, hän astuu sisään. Nyt ei todellakaan ole kysymys rakennekynsistä, bikinirajasta ei mistään sellaisesta, ei edes kulmien tai ripsien värjäyksestä. Ei sinne päinkään, jotain paljon radikaalimpaa. Yksinkertaisesti hän on päättänyt päästä eroon nykyisestä ulkomuodostaan kokonaan. Miten ihmeessä tuo nuori hentoinen nainen voisi häntä auttaa? Varsinainen tarinani kuitenkin lähtee tästä.
Kun 51 vuotias raavas äijä päättää alkaa "pussidietille", niin silloin on maailmankirjat jokseenkin sekaisin.  Sehän on "akkojen hommaa", kuten 99.9% tuttavapiirini miehistä sanoisi. Joo, tätä meiltähän minä itsekin olen ollut, jo vuosia. Joskus se vaan on niin, että heidänkin hommissa saattaa olla jotakin järkeä, siis joskus. Kun siis olin aikani miettinyt ja pohtinut ja miettinyt sekä pohtinut, tulin
vihdoin siihen johtopäätelmään, että MITÄ IHMETTÄ SE KENELLEKÄÄN KUULUU, millä keinolla minä yritän saada elämäni laatua paremmaksi.
Ei se kuitenkaan sattuman kauppaa ollut, että Cambridgen dieetin valitsin. Pitkän aikaa surffailin netissä ja vertailin. Eräitä kriteerejä oli se, että minun pitää elää vielä dietin jälkeenkin ja vieläpä niin, että en uudelleen lihoisi. Kuten kaikki tietää, tarjolla on hyvin monia eri vaihtoehtoja; karppauksen kaikki eri muodot, 5:2, Jutta dietti, kaikki laihdutuspillerit yms, yms.....
Onhan noita, ja kaikki teistä jotka tämän luette, varmaankin tiedätte jos jonkinlaisen kirjon. Meitä varten ne iltapäivälehdissä ja muissakin
lehdissä jatkuvasti kirjoittelevat milloin mistäkin hokkuspokkus laihdutuksesta.....sehän meidän unelmamme on, että eräänä aamuna
heräämme hoikkina. Vaan tässä asiassa meidän itsemme täytyy olla oman onnemme seppiä ja tehdä asialle jotakin, eikä vain aloittaa diettiä sitten ensi maanantaina. Jotta tuo asettamani kriteeri täyttyisi, edes teoriassa, niin siihen vaaditaan joku joka pitää äijän kurissa ja opettaa.  Jokainenhan meistä syödä osaa! Niin osaa ja todella väärin, kuten kuvasta näkyy (oikeasti olen jo n. 15kg hoikempi tuossa aloituskuvassa, kuin mikä olin painavimmillani). Omin avuin hoikentelin ja lihotin itseäni n. 1,5 vuotta, sain toki pois n. 12kg ei paha, mutta jotenkin tästä eteenpäin piti päästä. Okei: Tässä dietissä on valmentaja. Hymm! Sillä saattaa olla jotakin sanottavaa, vinkkejä jotakin... Mielenkiintoista, tämä piirre minua erityisesti viehätti. Näin sivumennen sanoen, että olisittepa nähneet Hannan ilmeen kun hän kyseli
minulta, että miten minä olen ajatellut nyt sitten aloittaa tämän dieetin, kun vastasin hänelle, että olin ajatellut hänen kertovan sen minulle. Ei hän tokikaan kovin pitkään ihmetellyt kun jo alkoi ehdottelemaan kuinka voisin edetä, ammattitaitoa sanoisin. Ei kai vain ollut tottunut, että vanhat äijät neuvoja kyselee. Toinen sellainen tärkeä piirre on se, että en minä halua joutua mihinkään puutostilaan ja tässä nyt olisi kaikkea tarvittavaa saatavilla jokaisessa ateriassa. Pitäisikö uskoa? No minä uskoin. Henkinen valmistautumiseni oli jo siinä vaiheessa, että söin jo paljon pienempiä annoksia, valmistauduin dieettiin ( vahingossa laihdun muutaman kilon).  Kuinka ympäristö suhtautuisi? Niinpä. Vaimo, lapset, tuttavat, työtoverit, entä kun pitää lähteä keikkahommiin? Isoja kysymysmerkkejä. Todellakin varaudun pahimpaan ja onneksi, koska kaikenlaisia suunsoittajia sitä on tullut nähtyä elämänsä varrella. Onneksi niitä kannustavia ihmisiä on kuitenkin kymmenen yhtä typerystä kohden. Kun kerran olin jo tässä vaiheessa, enkä siis enää keksinyt yhtään uutta, pätevää tekosyytä vetkutella dietin aloittamista, niinpä otin yhteyttä Hannaan. Laitoin sähköpostia, kerroin asiani ja yhteystietoni ja niinhän se homma lähti rullaamaan.
Kun Hanna ensimmäisellä tapaamisella kyseli, koskas olit sitten ajatellut aloittaa, niin varmasti hän ymmärsi minun olevan tosissani, kun sanoin, että eilen tai toissapäivänä. Olin muuten oikeasti pettynyt kun en silloin heti päässyt Hannaa tapaamaan vaan jouduin odottelemaan muutaman päivän. Kyllä hän myös kyseli, että kuinka paljon uskon laihtuneeni sitten ensimmäisen kuukauden jälkeen. Kun kerran olin jo ottanut pois ne ns. helpot kilot niin arvelin jotta pari kolme. Ei se Hanna siinä vaiheessa kertonut, että minkälaisia kokemuksia on olemassa. Kun minä sitten kahdeksan diettipäivän jälkeen menin uudelleen Hannan luokse ja paino oli tippunut 5,1
kg oli minun vuoroni olla ihmeissäni. Kyllä se painonlasku sitten muuttui maltillisemmaksi, mutta todella nopeasti se putoaminen on jatkunut.
Kesäloma ja mökki elämä.
Aivan ei suositusten mukaan edetty, kun niitä houkutuksia riittää, mutta ei sentään menty siihen normi +5kg. Ne lipsahdukset maksoivat + 0,5kg eli hukkaan heitettyä aikaa ja vaivaa, olisihan tuon voinut fiksustikin olla. Heti loman jälkeen oli tapaaminen ja eihän sieltä tullutkaan jyrkkää tuomiota, vaan kannustavia sanoja siitä kuinka olin kuitenkin jo laihtunut parikymmentä kiloa ja että enää ei tavoitteeseen ole pitkä aika. Vanha viisas sananlasku sanoo " alku aina hankalaa..." Tällä kertaa tuokin oli aivan päinvastoin. Ensimmäiset kaksi kuukautta -20 kg, sitten kesäloma...,lopuksi kolmen kuukauden loppukiri -8 kg. Joka tapauksessa puolivuotta ja tavoite oli saavutettu. Hyvinhän se kuitenkin meni.  Kiitos Hannalle kaikesta tähän mennessä, mutta ei hän minusta vielä eroon pääse. Nyt kuitenkin alkaa se ajanjakso, milloin äijä tosissaan koetellaan. Osaako sitä olla kohtuullinen tavoisaan, pitää näppinsä erossa herkuista, siis olla hankkimatta takaisin menetettyjä kilojaan. Todennäköisesti vaikein asia toteutettavaksi. Onneksi Hanna on luvannut seurata asioita myös tulevaisuudessa ja jelpata jos alkaa näyttää huonolta.


Valmentaja: