Lea -35 kg

Ennen

Jälkeen

Kolmas kertako toden sanoo?

 Olen koko aikuisikäni ollut enempi tai vähempi pyöreä, lihava tai läski. Pari kertaa olen hetkeksi onnistunutkin laihduttamaan vedonlyönnin seurauksena, mutta nyt olin päättänyt tehdä elämäntaparemontin.

Omasta ja useiden muidenkin mielestä olen kuitenkin ollut sinut itseni kanssa ja tuudittautunut aina siihen uskoon, että lihavat ovat leppoisia ja hoikkana minusta tulee kärttyisä ja kiukutteleva ämmä!

Kaikki alkoi joulukuussa 2014 kun kaaduin kyynärpääni ja se murtui. Jo ylösnouseminen sieltä maasta kaatumisen jälkeen, puhumattakaan sängystä nouseminen otti voimille ja joka paikkaa särki. Oli itsetutkistelun aika: Kun minulla ei tietääkseni ole vielä mitään diagnosoitua sairautta ja haluaisin elää vielä nähdäkseni lapsenlapseni kasvavan ja kehittyvän, aloittavan koulun. Jos olisin hoikempi ja paremmassa fyysisessä kunnossa, voisin lähteä Aunen kanssa kävelylle tai hiihtämään, juosta kilpaa ja kiivetä vaikkapa kotikoivuun!

Tuolloin tein päätökseni ja vain itsekseni: jätin kaikki makeat; suklaat, karamellit, mehut, limsat ja pullat pois ruokavaliostani 28.12.14 ja otin Facebookin kautta yhteyttä jo aiemmin tuntemaani Maria Yli-Sikkilään, joka suunnitteli Cambridge-ryhmän perustamista Alajärvelle. Ilmoittauduin heti, mutta muita ilmoittautuneita ei ryhmään tullutkaan! Aloitin siis 5.2.2015 oman "ryhmäni" Marian ohjauksessa ja tulokset alkoivat näkyä heti. Aluksi kerroin vain parille läheisimmälle ystävättärelleni aloittaneeni painonpudotuksen ja elämäntaparemontin. Puolison halusin yllättää ja halusin seurata, milloin hän huomaa painoni tippuneen. Siksi en maininnut hänelle asiasta ollenkaan. Kerran viikossa oli vaan mentävä  Alajärvelle "kokoukseen". Aina jännitin, milloin hän kysyy, mikä kokous milloinkin on ja milloin joudun paljastamaan salaisuuteni. Ei isäntä kysellyt menoistani vaan vasta 10 kg pudotuksen jälkeen "jäin kiinni", sillä tyttäreni oli unohtanut kotona pöytätietokoneen auki sekä ennen ja jälkeen -kuvat ruudulle huoneesta lähtiessään! Mies luki Cambridge- valmentaja  Maria Yli-Sikkilän kommentteja ääneen seuraavan kerran koneelle mennessään: " Kiloja tippunut kymmenen , kaula on kaventunut jne.." ja  hämmästyneenä kyseli kilojeni perään ja paljasti ,ettei oikeasti ollut kiinnittänyt huomiota eikä "nähnyt " laihtumistani. Voi olla, että hän ei oikeasti nähnyt, sillä onhan tätä massaa eikä kymmenen eikä kahdenkaan kymmenen kilon pudotus näy sille, joka sitä ei halua nähdä!

Minähän olen jo vuosia karsastanut katsoa puntariin ja niinpä en tälläkään hetkellä tiedä, paljonko painan ja kuinka paljon minulla on vielä matkaa ihannepainoon! Marian kanssa sovimme heti alussa, että hän merkitsee painoni ylös, mutta  ilmoittaa minulle vain pudonneet kilot!

Tähän asti kiloja on pudonnut 35 ja jatkan edelleenkin omassa "ryhmässäni" tapaamisiamme Marian kanssa viikottain. Suurin vaikeus on ollut oppia oikeasti syömään säännöllisesti ja useita aterioita päivässä!

Perheeni kannustaa nykyään täysillä  minua ja suunnittelemme koko perheelle matkaa jouluksi Dominikaaniseen Tasavaltaan MIKÄLI paino tippuu samaan tahtiin ja pystyn samalla Cambridge-ohjelmalla tiputtamaan vielä saman verran siihen mennessä, että saamme vielä matkat varatuksi!!

Viimeisin ja mieleenpainuvin yhteinen osoitus kannustuksesta  oli äitienpäivä, jolloin lapset eivät tehneetkään minulle perinteistä kermakakkua vaan hedelmistä valmistetun ison taideteoksen , ja se maistui taivaalliselle viinirypäleineen, kiiveineen sekä meloneineen ja marjoineen! Sen jälkeen lahjaksi saamani aktiivisuusranneke on laskenut askeleita pikkulenkkieni aikana.

Olen paljon aktiivisempi ja minun on helpompi liikkua. Luen tuoteselosteet ja energiasisällöt hyvin tarkasti ostamistani ruoka-aineista ja tuotteista. Haluan syödä hyvin, mutta terveellisesti ja myös kotona yrittää kasvattaa jälkikasvua samaan terveelliseen elämään.

Kannustus on tärkeätä ja ilman Cambridge-valmentajaani minä ainakaan en tähän pystyisi. Tämä on minun tapani oikaista kieroutuneet elämäntapani liikkumisen ja syömisen alueella.

 

Valmentaja: