Reetta -14 kg

Ennen

Jälkeen

Olen kauan ollut jojo-laihduttaja, minkä vuoksi painoindeksini on parin vuoden välein sahannut normaalin ja ylipainoisen välillä. Laihduttaminen ei ole koskaan ollut se suurin ongelma vaan ihannepainossa pysyminen. Sain viime vuoden tammikuussa ensimmäisen lapseni, minkä johdosta jo olemassa olevan ylipainon päälle kertyi vielä reippaasti raskauskiloja. Kun vaaka näytti loppukesästä yhtä ikäviä lukemia kuin kevättalvella, päätin että nyt täytyy todella tehdä jotain. Kilot eivät ahdistaneet ainoastaan korvien välissä, vaan olo oli muutenkin todella tukala ja esimerkiksi lapsen kanssa lattialta ylös nouseminen oli työlästä. Sukurasitteena kulkevat diabetes sekä sydän- ja verisuonisairaudet laittoivat myös ajattelemaan painonpudotuksen tarpeellisuutta.

Elokuun alussa päätin että nyt alkaa uusi elämä. Seuraavaksi pohdin kuinka alkaisin painoa pudottamaan. Minua kiinnosti kovasti ”pussikuuri”, eli erittäin vähäkalorinen dieetti, jota en ollut aiemmin kokeillut. Tiesin kuitenkin sen, että nopeasti karistetut kilot tulevat usein pian takaisin. Myös dieetin ns. terveysvaikutukset arveluttivat. Mietin ja mietin, mutta painonpudotus ei vain lähtenyt käyntiin. Olin joskus kuullut Cambridge –ohjelmasta ja mielenkiinnosta googlasin siitä lisätietoja. Kiinnostuin kovasti, kun sain selville että kyseessä ei ole pelkkä pussikeittokuuri, vaan ohjelman tavoitteena on opettaa laihduttaja pikku hiljaa syömään terveellisesti ja sitä kautta hallitsemaan painoaan.

”Uusi elämä” koitti lopulta syyskuun alussa kun varasin ajan valmentajalle. Ajattelin että tätä Cambridgea ainakin kannattaa kokeilla. Olin niin kyllästynyt nariseviin polviin ja telttavaatteisiin että halusin kunnon potkun elämänmuutokselle ja aloitin laihdutuksen tasolta 1. Seuraavalla viikolla siirryin tasolle 1+ ja siitä pikku hiljaa eteenpäin tasolle 6. Paino luonnollisesti putosi tehokkaimmin ensimmäisten viikkojen aikana, mutta en halunnut laihduttaa olemalla vain ykköstasolla, koska painonhallinta ja oikeat ruokailutottumukset olivat olleet se kompastuskivi mihin aina olin kaatunut.

Olin kuullut kauhutarinoita niukkaenergisten dieettien alkupäivien olotilasta, mutta loppujen lopuksi vain ensimmäisenä päivänä oli heikko olo. Paljon pelätty kolmas päivä oli minun kohdallani jo todella helppo. Päivittäin juotavan veden määrä hirvitti alussa, mutta pian siitä tuli täysin luonnollinen osa päivärytmiä, kun huomasin sen tarpeellisuuden ja vaikutuksen olotilaan. Nyt voin vain ihmetellä, kuinka olen joskus voinut elää juomatta tarpeeksi vettä. Painoni ja rasvaprosenttini putosivat tasaisesti, ja taso tasolta opin lisäämään ruokavaliooni eri ruoka-aineita, kunnes lopulta oltiin lautasmallissa. Tavoitepainoni saavutin joulun alla n. 3,5kk laihdutuksen jälkeen. Ensimmäisillä tasoilla olo oli todella kevyt eikä häiritseviä mielitekoja ollut, kun syömiseen liittyvät säännöt olivat selvät. Kun ylemmillä tasoilla sallittujen ruokien määrä kasvoi, myös kiusaukset nostivat päätään. Säännölliset punnitukset ja tapaamiset valmentajan kanssa kuitenkin auttoivat kovasti tavoitteen saavuttamisessa. Kokemuksesta tiedän että omin päin olisin antanut mieliteoille periksi monta kertaa.

Opin myös sen, ettei yhden päivän herkuttelua saa tai tarvitse ottaa jokapäiväiseksi tavaksi. Ja jos niin uhkaa käydä, ruotuun täytyy palata pikimmiten. Aiemmin olin pudottanut painoani liikkumalla enemmän, mutta ruuan laatuun en juuri ollut kiinnittänyt huomiota. Kun liikunta syystä tai toisesta väheni, myös paino nousi. Suklaa tai hedelmä ovat välipalana tosiaan kaksi aivan eri asiaa. Nyt osaan valita lautaselleni esimerkiksi hiilihydraatteja ja proteiinia oikeassa suhteessa, niin että tulen kylläiseksi ja samalla syön terveellisesti.

Laihdutusprojektin tuloksena peilistä katsoo tavoitteeseensa päässyt normaalipainoinen ja oloonsa tyytyväinen nainen. Polvet eivät enää narise tai lattialta ylös nouseminen ole päivän suurin ponnistus. Ja aina on mukava huomata että on saanut jotain aikaiseksi.

 

Valmentaja: