Minna -38 kg

Ennen

Jälkeen

”Olen laihduttanut varmaan sata kiloa elämäni aikana”, oli ensimmäisiä asioita, jonka valmentajalleni Jonnalle sanoin ensimmäisellä tapaamisella. Tämä ei ollut mitenkään provosoiva lausahdus vaan karu totuus. Olin siis oikein jojo-laihduttajan perikuva! Ensimmäisen kerran olen laihduttanut Painonvartijoissa reilu 20-vuotiaana lähes 20kg. Paino vain on karannut taas ylöspäin ja vuosiin on mahtunut kaikki mahdolliset dieetit, onnistuneita 10-20kg painonpudotuksia, ja lihomisia ”korkojen kera”. Kolmen lapsen äitinä jokainen raskaus on myös jättänyt lisäkiloja lanteilleni kannettavaksi… Viimeksi olen ollut normaalipainoinen 2000-luvun alkupuolella.

Cambridgestä kuulin ensimmäisen kerran n. 3-4 vuotta sitten, kun joku ”tutuntuttu” oli laihtunut hurjaa kyytiä sen avulla. Juuri tuohon aikaan olin omatoimisesti laihtunut lähes 15kg, ja olin vakuuttunut, että saan itseni tavoitepainoon omin keinoin. Tämä puolen vuoden urakka päättyi kuitenkin, kun kuulin vahingossa itseäni kuvailtavan sanoilla: ”se pullukka punatukkainen”. Tuohon laihdutusurakkaan lähtöpaino oli yli 5kg vähemmän kuin tähän nykyiseen, ja 15kg oli jo lähtenyt… Tuntui ihan kamalalle, kun tunsin itseni jo onnistujaksi, mutta kuitenkin tuosta lauseesta tuli tunne, että silti kaikki muut näkevät minut vain lihavana. Ja kuten olettaa saattaa, taas tuli kunnon repsahdus, ja paino kipusi ylöspäin. Aloitin kaikenlaisia kuureja ”joka maanantai”, mutta en saanut niistä otetta. Jos pari-kolme kiloa tippui, niin kolme-neljä tuli takaisin!

Syksyllä 2014 syntymäpäivieni aikoihin iski ”ikäkriisi”; vuoden päästä tulisi 40v. täyteen, olin lihava ja huonossa kunnossa. Ylipaino vaikutti itsetuntooni, miten koin itseni äitinä, vaimona, sairaanhoitajana, naisena. Joskus huomasin töissä häpeäväni, kun potilaille kerroin terveellisistä elämäntavoista… Kaikki vaatteet näyttivät kamalalle päälläni. En jaksanut leikkiä lasteni kanssa. Vielä ei minulla ei ollut mitään ylipainon tuomia sairauksia, kuten korkeaa verenpainetta, kolesterolia tai diabetesta, mutta kaikki ne varmaankin kolkuttelivat jo nurkan takana, ja olin hyvin tietoinen näistä riskeistä työnikin puolesta.

Tuolloin syksyllä mieleeni palasi Cambridge (tai en muistanut nimeä, googlella etsin, mikä se olikaan…). Luin haltioituneena onnistumistarinoita ja haaveilin hoikemmasta minästä. Mietin, että vieläkö itse yrittäisin, mutta toisaalta kaipasin asiantuntevaa tukijaa ja tsempparia – olihan onnistuneimmat painonpudotukseni olleet Painonvartijoissa, jossa myös oli ulkopuolinen tuki. Vielä en kuitenkaan ollut valmis ottamaan yhteyttä kenenkään valmentajaan, vaan kypsyttelin ajatusta mielessäni. Puoli vuotta meni, etten käynyt vaa’alla ollenkaan enkä yrittänytkään isommin laihduttaa. Ajoittain palasin Cambridgen nettisivuille, kunnes pääsiäisenä päätin, että NYT! Yleensä olen aika spontaani ihminen, mutta tätä harkitsin hartaasti. Parina iltana kotona selasin alueemme valmentajia ja mietin, keneen uskaltaisin ottaa yhteyttä. Luin valmentajien sivut tarkkaan... Olin henkisesti valmistautunut avaamaan hyvinkin henkilökohtaisia asioita vieraalle ihmiselle, joten kovasti jännitin soittamista. Mutta, kun soitin Jonnalle, tuli tosi hyvä mieli! Hän oli hyvin iloisen ja kannustavan oloinen puhelimessa, ja saimme sovittua tapaamisen seuraavalle viikolle.

Tiistaina 14.4.2015 oli ensimmäinen tapaaminen Jonnan kanssa, ja seuraavana päivänä aloitin Cambridge-ohjelman 1+ -tasolta. Tavoitepaino tuntui hyvin kaukaiselle, ja pudotusurakka valtavan isolle. Cambridge-tuotteet yllätyksekseni maistuivat tosi hyvälle! Odotin paljon askeettisempaa dieettiä ja vaikeampaa alkua. Ensimmäiset kaksi-kolme päivää olivat hankalimpia, ja olo oli outo. Kolmannen päivän iltana olisin kaupasta voinut tyhjentää koko karkkihyllyn, mutta pidin pintani… Sen jälkeen helpotti, ja ohjelma alkoi sujua. Säännöllisen ateriarytmin löytymiseen haastetta toi vuorotyö, mutta se vain vaatii hieman suunnitelmallisuutta. Loppujen lopuksi ohjelman noudattaminen olikin aika helppoa, ja tasan kuukausi aloituksesta vaaka näytti pilkulleen tasan kymmenen kilon pudotusta! Olo alkoi tuntua paljon pirteämmältä ja energisemmältä. Ja myös vaatteet alkoivat näyttää paremmilta päällä, ja työvaatteissa kokoa sai pienentää.

Ensimmäinen iso välietappi oli heinäkuun loppu, kun apellani oli syntymäpäiväjuhlat. Keväällä jo ajattelin, että olisi ihana pukeutua juhlissa kauniiseen mekkoon häpeilemättä itseään. Puhuimme Jonnan kanssa juhlista jo toukokuulla, jolloin hän sanoi, että on ihan mahdollista siihen mennessä kaksikymmentä kiloa tiputtaa. Se tuntui kyllä uskomattomalta! Mutta niin vain paino tasaisen reippaaseen tahtiin tuli alaspäin, ja -20kg saavutuksen sain jo pari viikkoa ennen niitä juhlia.

Koko laihdutusprojektin ajan olen kerännyt itselleni kuvagalleriaa omista kuvistani, jotta näen muutoksen. Ja viikoittain olen myös mitannut mittanauhalla itseäni; mikä kertoo jopa enemmän kuin pelkkä vaaka. Vaikka uudistuneen ulkomuodon myötä itsetunto on kasvanut, niin silti oma pää tulee muutoksessa jäljessä, ja muutosta ei välillä itse huomaa eikä muista. Olo on energisempi, aivan kuin vuorokaudessa olisi enemmän tunteja! Vaatteet näyttävät päällä paremmalta, vaatekaupassa on kiva käydä, peilistä ja valokuvista on paljon mukavampi katsoa itseään. En enää ajattele, että mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni, ja viihdyn paremmin omassa kropassani.

Tähän laihdutusprojektiin olen suhtautunut alusta alkaen eri tavalla kuin aiempiin. Päätin heti alkuun, että turhaan häpeän mennyttä ja läskejäni – kyllähän kaikki ne ovat nähneet! Ennemmin haluan olla ylpeä siitä, mitä olen saavutan. Kerroin projektista paljon laajemmalle joukolle heti alkuun, ja myös onnistuneita välietappeja olen kehunut muille. Aiemmista laihdutuksista en ole kertonut kuin lähipiirille ja painon pudotukset ovat nolottaneet. Nyt minulla on ollut halu onnistua, ja halu näyttää, että onnistun. Ajattelin, että tämä ei ole mikään "kokeillaan nyt tätäkin, kun kaikkea on jo kokeiltu", vaan että tämä on polku, joka on kuljettava. Perheelle ja lähimmille kavereille sanoin, että tarvitsen tukea ja kannustusta, ja toivon heiltä sitä. Vaikka suurin osa tutuista ja kavereista on ihaillut ja kehunut uudistunutta ulkomuotoani, on mukaan mahtunut myös epäilijöitä sekä Cambridgeä että painoni pysyvyyttä kohtaan. Näistä olen saanut vain uutta potkua; Cambridge todella toimii, ja minä aion tämän painon pitää! Ilman maistuvia tuotteita ja kannustavaa valmentajaa en olisi tähän päässyt.

 

Valmentaja: Jonna Hakola