Raija -25 kg

Ennen

Jälkeen

Syyslomalla 2014 lomailimme Kuusamossa, Rukalla ja siellä pukiessani ulkoiluvaatteita päälle ajattelin että tästä ei tuu nyt yhtään mitään. Kaikki vaatteet kiristi ja oli tosi inhottava, ällöttävä olo koko ajan.

Muutamana päivänä lueskelin Cambridge-ohjelman sivuja ja luin mahtavia onnistumistarinoita. Pysähdyin hetkeksi ajattelemaan että meillä on esikoisen YO -juhlat keväällä ja minä näytän tältä. Olisi kiva laittaa jotain hienoa päälle tuona suurena päivänä.
Helmikuuhun asti tein itseni kanssa töitä  ja mietin että onko minusta siihen, jaksanko minä ja mitäs jos en onnistukaan. Sitten rohkaisin mieleni ja laitoin Terttu Liisalle sähköpostia ja varovasti kyselin vähän lisätietoja. Vastaukseksi sain tosi kannustavan viestin ja soitin parin päivän päästä. Sovittiin aika joka oli yllättävän nopsasti jo seuraavan viikon alkuun ja siitä se sitten lähti.

Ekan käynnin jälkeen olin tosi pettynyt itseeni ja muistan kuinka kotiin ajellessani itkin koko matkan ja vielä pitkin iltaa useaan otteeseen. Sovittiin että heti seuraavana aamuna aloitan Cambridge-puurolla mutta epäilykseni silti kasvoi ja olin aika maassa. Illalla nukkumaan mennessäni ajattelin että aamulla soitan Terttu Liisalle että ei tästä mitään tuu, minä tuon pussit takaisin ja unohdetaan koko juttu.
Aamulla heräsin ja katoin itseäni peilistä ja ajattelin että on se nyt kumma juttu ettei ne läskit lähe. Reilun kolmen kuukauden päästä on juhlat ja mä näytän ihan hirveältä.

Ja niin sitten otin ekan pussin ja siitä matka alkoi.

Aloitin tasolta 2.  Aamupala,välipala ja iltapala Cambridgeä ja kalorimäärä mitä sai syödä oli 8oo.
Nälkää ei tarvinnut nähdä vaikka ensin niin luulinkin. Parin päivän päästä kun olin kuurin aloittanut, tyttöni stereoista tuli Elastisen laulu jossa laulettiin mm. ”katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin, antaa tulla kestän kyllä, periks en tuu antamaan..... ” Ja noita sanoja miettien oon mennyt eteenpäin.

Ensimmäinen viikko sujui tosi hyvin ja seitsemäs päivä oli aivan hirvittävä. Irtokarkkeja, niitä mä olisin halunnu ja niiden haju tuli mun nenään mutta selvisin siitä. Oli hiihtoloma ja oli pakko vaan pinnistellä ja juoda vettä joka kerta kun vähäkin teki mieli jotain sokerista. Sen päivän yli kun pääsin, sitten alkoi helpottaa.

Painoa putosi aika hyvään tahtiin, ensimmäisen kahden viikon jälkeen oli painoa mennyt vähän reilu 2 kg  Ja viikon välein kävin valmentajan luona niin -1-1,5kg näytti ensimmäiset kuukaudet melkein joka viikko. Uskomatonta!

Ensimmäisen kerran painon pudotuksestani mainittiin kun painoa oli mennyt n. -8 kg. Ja siitä sitten vähitellen alettiin huomaamaan että jotain mulle on tapahtunut.

Tavoitteeni oli n.5-10 kg laihempana kun olisin toukokuun lopussa ja kun menin  juhlapukua sovittamaan pari viikkoa ennen YO -juhlia, puntari näytti -15 kg! Se tunne siellä sovituskopissa oli sanoin kuvaamaton; ennen oli saanut itkeä sitä että nämä vaatteet ei sovi mulle, mutta nyt sai itkeä sitä että jihuuuu, tämäkin sopi mulle!

Matka jatkui vielä Cambridgen parissa juhlien jälkeen ja koko kesän,

aina syysloman kynnykselle asti ja ennen lomaa puntari näytti -22,9 kg. Voittajafiilis!

Ennen vaatekokoni oli L-XL nyt se on M tai jopa S.

Nyt on opittu elämään ja syömään oikealla tavalla ja ruokavaliooni kuuluu mm. salaatteja, marjoja, vähän hedelmiä mutta maltan olla erossa irtokarkeista, niitä ei tarvi joka viikko tuoda kotiin. Vettä tai muuta kaloritonta juomaa juon reilu 2,5 litraa päivässä.

Olo on hyvä ja on kiva katsoa itseään peilistä.

Nyt olen normaalipainoinen enkä haluaisi palata enää niihin samoihin mittoihin.

Matka on ollut pitkä ja raskas, ilman aviomiehen ja lasten kannustusta en varmaan olisi jaksanut. He jaksoivat tsempata ja kannustaa ” hyvä äiti, hienolta näyttää”  Eikä tietenkään ilman valmentajan  mahtavaa tsemppausta,vaikka joskus painoa oli mennytkin  minimaalisen vähän. Terttu Liisa piti huolen että mä jaksoin. Loppu kesällä meinasin jo luovuttaa mutta hän sai mut ylipuhuttua että kesken ei kannata lopettaa, tulisin katumaan sitä jälkeenpäin ja niin siinä olisi varmaan käynyt.

Tasolta 2 aloitin ja siinä olin n. 5kk ja sen jälkeen muut tasot vähän kerrallaan aina tälle nykyiselle tasolle asti. Nyt voin syödä kaikkia mutta muistan valmentajan sanat ”kaikkia saa syödä mutta  jokapäivä ei oo herkkupäivä” .

Marraskuun alussa Tertu Liisan luona puntari näytti mahtavat 24,5 kg vähemmän kuin helmikuussa. Tunteet oli pinnassa.

Kiitos Terttu Liisa mahtavasta kannustuksesta, tsempistä, ihanista sanoista ja hyvistä opeista koko matkan ajan sekä tietysti oma perhe, ilman teitä mä en olis onnistunu ja jaksanu :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valmentaja: Terttu Liisa Mäkinen