Valmentajan oma onnistuminen: Johanna -63 kg

Ennen

Jälkeen

Aloitin laihduttamisen, sillä olin tyytymätön itseeni ja inhosin omaa ulkonäköäni. Ajattelin, että jos normaalipainoisena löytäisin jälleen sen kauan kadoksissa olleen itsetuntoni takaisin. 

Itkin useasti ja tuskastelin miehelleni sisälläni ollutta huonoaoloa. Vaikka painon ei pitäisi vaikuttaa siihen, millainen ihmisenä olen tai millaisena minut ihmisenä tunnettaisiin tai kuten sanontakin kuuluu, "ei se ulkonäkö, vaan se mitä ihmisen sisällä on " on se kaikkein merkityksellisin. Sanon kuitenkin omasta puolestani, että ylipainoinen ihminen, joka ei ole sinut painonsa kanssa ei ole täysin onnellinen, kuten minä. Ihminen, joka kamppailee päivittäin oman jaksamisensa ja hyvinvointinsa kanssa, ihminen, joka aamusta toiseen inhoaa omaa peilikuvaansa niin paljon, että ei halua tavata ketään, on kadottanut sen oman elämänhalunsa ja onnen, sen pienen onnenhippusen, mitä jäljellä on ollut. Pienet ja suuret pettymyksen kyyneleet sairaalloisen ylipainoisena kun raskaus ja raskaaksi tuleminen ei onnistu valtavan painotaakan vuoksi ja tämäkin vain siitä syystä kun itse on niin onnettoman saamaton tekemään loppuelämän kestäviä elämäntapamuutoksia, onhan näitä, masentavia ja karuja totuuksia.

Cambridgen laihdutusohjelma on täydellinen ja se sopi minulle erittäin hyvin. Valmentajan tuki ja seurannat antavat uudenlaisen motivaation ja tsempin projektille.

Laihduttaminen ja muutoinkin elämäntaparemontin aloittamiseen liittyy valtavia tunneryöppyjä. Sitä helposti sortuu ajattelemaan, kuinka elämäntapojen muutosten myötä sitä joutuu luopumaan jostain hyvästä. On huomattavasti helpompaa syödä sitä mitä haluaa ja milloin haluaa kuin elää kurinalaista elämää katsoen tarkkaan mitä suuhunsa pistää. On luonnollista, että helpompi elämä houkuttelee ja vetää puoleensa. Jatkuva kaloreiden laskeminen ja selkeät ateriarytmit / ajat voivat aluksi tuntua pelottavilta, varsinkin ajatus siitä, että enää ei voi toistuvasti napostella kun siltä tuntuu. Ihminen on luonnollisesti aika nihkeä muutoksille, halu elämäntaparemonttiin ja tavotteisiin pääseminen vaatii omaa tahtoa, tahtoa oppia uudet elämäntavat, määrätietoisuutta, itsekuria ja luonteenlujuutta. Se, että ihminen vetoaa repsahtamisellaan juhliin tms, kertoo kai siitä, että itsekuria ei vielä ole saavutettu.  Päättäväisyyttä projektiin liittyen ei vielä ole täysin sisäistetty tai muutokselle uusien elämäntapojen suhteen ei ole vielä annettu tarpeeksi aikaa, mene ja tiedä.

Itse löysin painonpudotuksen jälkeen jälleen itseni, löysin itseluottamuksen, varmuuden ja etenkin naisellisuuden. On ollut upeaa pukeutua naisellisiin vaatteisiin ja ostaa sellaisia vaatteita joita haluaa, eikä vain niitä mitkä sattuvat mahtumaan päälle. Painonpudotus toi minulle takaisin elämän, sen ilot, onnellisuuden ja mahdollisuuden. Voisin loistaa nykyisin auringon kanssa kilpaa ja huutaa koko maailmalle kuinka onnellinen olen. Se hyväolo, joka sisältäni kumpuaa toivonmukaan näkyy ulospäin.

Väitän, että tämän elämäntapaprojektin aikana olen kasvanut valtavasti ihmisenä, enimmäkseen suurin muutos on tullut itsetuntoon, en häpeile enää itseäni vaan mieluusti pukeudun kauniisti ja naisellisesti, kerrankin kun siihen on mahdollisuus. Monet itkut olen uuden peilikuvan kanssa itkenyt, mutta tällä kertaa en surusta vaan 110%:sti ilosta. Pidän peilikuvasta mikä siellä minua katselee, vaikka muutosta en ehkä itse niin suurena näe kuin ulkopuolinen. On ollut myös ilo huomata omalla kohdallani se, että ruoka ei näyttele enää suurta osaa elämässäni, en koe millään tavoin menettäväni mitään, vaikka syönkin nykyisin keveämmin ja huomattavasti terveellisemmin. Minulla on muodostunut ruokaan ihan erilainen suhde ja se ei ole mielessä enää 24/7.

On ollut outoa huomata se kuin sitä valtavaa muutosta ei itse huomaa samalla tavalla kuin muut. Pää tulee siis todella paljon jäljessä painon pudotuksen suhteen.

Olen aina ollut suhteellisen pyöreä, en muista edes koska olisin voinut kertoa olevani normaalipainoinen. Suurimmat kompastuskiveni ovat olleet ne suussasulavat herkut, karkit, sipsit ja toinen toistaan maukkaammat leivonnaiset. En niinkään ole ollut tunnesyöppö, vaan paremminkin olen ollut vain perso makealle. Useasti olen korvannut päivän ateriat suklaapatukoilla tai extra super isoilla karkkipusseilla ja jokainenhan tietää, mitä tällaisesta seuraa, ei yhtään mitään hyvää. 

Itse kun tähän projektiin lähdin, päämääräni oli terveellinen ja hyvinvoiva elämä. Ajatustasolla työstin projektin aloittamista kuukauden päivät. Ja kieltämättä sorruin itse ennen projektin alkamista tuijottamaan almanakkaan, josta tarkistin kuinka monet juhlat ja pyhät minä joudunkaan menettämään tänä vuonna (pääsiäinen, vappu, omat 30- vuotis bileet, juhannus, kesäloma jne ). Ajattelin kuitenkin, että nämä juhlapäivät ovat kuitenkin niin olematon osa meidän elämää, että näiden syiden vuoksi en todellakaan siirrä projektini aloitusta ja haluan saavuttaa tavoitteeni niin pian kuin se suinkin on vaan mahdollista. Cambridge valmennukseen meneminen oli ehdottomasti elämäni tärkeimpiä ja parhaimpia päätöksiäni, ilman Cambridgeä en tietäisi millaisessa masennustilassa juuri tällä hetkellä saattaisin olla.

Valmentajani: Henna Koski

Valmentaja: Johanna Harmainen